Kulttuurien kirjoa

Liekö loma Suomessa oli erityisen piristävä vai Israel täynnä ihmeteltävää, sillä Tel Avivin palattuani paikka tuntuu pursuavan uutta havainnoitavaa. Käynti elokuvien vuokraamo&myynti-liikkeessä sinetöi ehkä jo aiemminkin mielessä pyörineen huomion Israelin kulttuurien kirjosta. Jos elokuvia löytyy lähes mistä tahansa maasta, julkisissa kulkuneuvoissa matkustaessa on ihme, jos ei kuule vähintään kolmea, neljää eri kieltä (heprea, englanti ja venäjä, arabia); eikä ole yllätys kuulla tämän päälle saksaa, ranskaa, italiaa tai tanskaa. Kysyinkin eräältä israelilaiselta ystävältäni, onko tunnetusti maata, jossa juutalaisia ei tiedettäisi asustavan. Hänen mukaansa ei. Kansainvälisyyttä siis löytyy mutta uskonnollinen katsomus yhdistää – sen huomaa!

Arkea
Suomessa lomaillessani lähes jokainen kysyy, kuinka Gaza-tilanne näkyi Tel Avivissa. Vastaukseni, ”ei juuri mitenkään”, hämmästyttää monia –ovathan Tel Aviv ja Gaza vain n. 60km päässä toisistaan. Toki ensimmäisinä viikkoina ihmiset välttelivät julkisia kulkuneuvoja ja –kokoontumisia pommi-iskujen pelossa, mutta pian tämä meni ohitse. Jatkuvaan varuillaan oloon on siis näytetty tottuvan ja elämää halutaan jatkaa entiseen tapaan mahdollisimmin pian. Katukahvilat vilisevät ihmisiä ja Tel Aviv on edelleen ”crazy and noisy” kuten paikalliset tuumaavat. Mennyttä ei kuitenkaan voi sivuuttaa, ja eräs konkreettinen osoitus tästä on Israelin lippujen lisääntyminen katukuvassa. Kansallistunne ja oman valtion olemassaolon pohdinta näyttävät pulpahtaneen selkeästi pinnalle.