Israelissa päätyy helposti juttusille vieraiden kanssa bussissa, kahviloissa tai lähes missä vain. Keskustelu tuntuu väistämättä ajautuvan päivän polttaviin teemoihin, jolloin mielipide on valttia. Sitä odotetaan, samoin kuin kunnollisia perusteluja. Ilman mielipidettä ei näytä olevan keskustelua. Erimielisyydet eivät tunnu haittaavan, päinvastoin, niitä tunnutaan odottava ja ne vasta sytyttävät keskustelun.
Näkemyksien kirjo on tullut silmiinpistävästi esille Israelin uuden hallituksen kokoamista seuratessa. Osapuolten visiot paremmasta huomisesta, kuinka se saavutetaan, ovat varsin vaihtelevia – mutta eipä näytä haittaavan. Uusi hallitus on muodostettu. Mielipiteiden vaihto siis jatkuu ja mielenkiinnolla voi vai odottaa minkälaisiin ratkaisuihin keskustelut päättyvät.
maanantai 27. huhtikuuta 2009
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Yliopistomaailman arkea ja oppimisen tärkeys
Suomessa on kohistu jo kauan yliopistouudistuksesta; miten parantaa tasoa, lisätä rahoitusta ja saada nopeammassa aikataulussa tutkinnon suorittaneita. Mikä on valtion tahto ja päämäärä, ja miten käy akateemiselle vapaudelle?
Israelin yliopistoissa asia on selvä, kaikki kiteytyy sanan ”yksityinen” ympärille. Yliopiston rahoitus tulee pitkälti yksityisiltä lahjoittajilta, joka näkyy kirjastojen, aukioiden ja tiedekuntien rakennusten nimissä sekä ennen kaikkea sieltä täältä löytyvistä kiitos-laatoista. Tel Avivin yliopiston humanistinen tiedekunnan nimi on ”The Lestin and Sally Entin Faculty of Humanities”.
Yksityinen rahoitus on myös avainsana yliopisto-opinnoille. Valtio ei myönnä opintotukea ja maisterin paperit saadakseen opiskelijoiden on maksettava kolmen vuoden aikana (kolmesti vuodessa) huomattava lukukausimaksu. Israelissa on kuitenkin jonkin verran säätiöitä, joilta voi anoa tukea opintojen rahoittamiseen, mutta kuten yleistä, vain osaa hakijoista onnistaa. Yliopisto-opiskelu on siis periaatteessa mahdollista kaikille halukkaille, ja koulutuksen tärkeyttähän kukaan ei kiistä! Hinta on toki se mikä voi arveluttaa. Mutta, ei niin pahaa, ettei hyvääkin. Opiskelun kalleus selkeästi motivoi opiskelijoita suorittamaan ja oppimaan sekä opetukselta vaaditaan hyvää tasoa. Yliopistot myös vastaavat kutsuun. Henkilökohtainen ohjaus ja palautteen antaminen ovat arkipäivää ja vankalla pohjalla.
Erinomainen yliopisto-opetus ja opiskelijoiden kova motivaatio suorittaa tutkinto ovat mainioita asioita akateemiseen maailmaan, mutta samalla kun tämä yhdistyy kovaan kilpailuun tulevasta rahoituksesta sitä jää pakostakin miettimään akateemista vapautta. Voiko kiire ja tuottavuuden tavoittelu taata parhaan mahdollisuuden uusien ajatusten kehittelylle? Ja tästähän akateemisessa maailmassa on loppujen lopuksi kyse.
Yksityinen – yhteisöllinen - napakkuus – vapaus –rahoitus – tuottavuus - ongelma on siis osa myös Israelin yliopistomaailman haasteita. Universaalin ongelma äärellä ollaan.
Israelin yliopistoissa asia on selvä, kaikki kiteytyy sanan ”yksityinen” ympärille. Yliopiston rahoitus tulee pitkälti yksityisiltä lahjoittajilta, joka näkyy kirjastojen, aukioiden ja tiedekuntien rakennusten nimissä sekä ennen kaikkea sieltä täältä löytyvistä kiitos-laatoista. Tel Avivin yliopiston humanistinen tiedekunnan nimi on ”The Lestin and Sally Entin Faculty of Humanities”.
Yksityinen rahoitus on myös avainsana yliopisto-opinnoille. Valtio ei myönnä opintotukea ja maisterin paperit saadakseen opiskelijoiden on maksettava kolmen vuoden aikana (kolmesti vuodessa) huomattava lukukausimaksu. Israelissa on kuitenkin jonkin verran säätiöitä, joilta voi anoa tukea opintojen rahoittamiseen, mutta kuten yleistä, vain osaa hakijoista onnistaa. Yliopisto-opiskelu on siis periaatteessa mahdollista kaikille halukkaille, ja koulutuksen tärkeyttähän kukaan ei kiistä! Hinta on toki se mikä voi arveluttaa. Mutta, ei niin pahaa, ettei hyvääkin. Opiskelun kalleus selkeästi motivoi opiskelijoita suorittamaan ja oppimaan sekä opetukselta vaaditaan hyvää tasoa. Yliopistot myös vastaavat kutsuun. Henkilökohtainen ohjaus ja palautteen antaminen ovat arkipäivää ja vankalla pohjalla.
Erinomainen yliopisto-opetus ja opiskelijoiden kova motivaatio suorittaa tutkinto ovat mainioita asioita akateemiseen maailmaan, mutta samalla kun tämä yhdistyy kovaan kilpailuun tulevasta rahoituksesta sitä jää pakostakin miettimään akateemista vapautta. Voiko kiire ja tuottavuuden tavoittelu taata parhaan mahdollisuuden uusien ajatusten kehittelylle? Ja tästähän akateemisessa maailmassa on loppujen lopuksi kyse.
Yksityinen – yhteisöllinen - napakkuus – vapaus –rahoitus – tuottavuus - ongelma on siis osa myös Israelin yliopistomaailman haasteita. Universaalin ongelma äärellä ollaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
